Entä jos se onnistuukin?

28.04.2018

Ihmisen mieli on ihmisen suurin rajoite. Se estää tekemästä päätöksiä järkevästi, jos mieleen on rakennettu huono päätöksentekoprosessi. Se yrittää estää ihmistä tekemään virheitä, jotka voivat näyttäytyä vaarallisilta aikaisempien kokemuksin takia. Takana kuitenkin on aina jokin positiivinen voima tai aie, josta mieli ammentaa. Vaikka ne kuinka sanoo, että olisit negatiivinen ajatuksiltasi, se ei pidä loppujen lopuksi paikkaansa. Se positiivinen aie saa vaan aikaan joskus äärettömän negatiivisia toimintamalleja. Ei voi mitään. Vai voiko?

Jos hyppy tuntemattomaan pelottaa, niin siinä taustalla on myös jotain alkukantaista selvitymisvaistoa. Muistan katselleeni Indiana Jonesia, missä tohtori Jones oli etsimässä Graalin maljaa ja viimeinen este maljan löytymiselle oli syvän rotkon takana oleva luolansuu. Jones ymmärsi, että päästäkseen rotkon yli, oli hänen uskottava ja astuttava tuntemattomaan. Tottakai elokuvan ohjannut Steven Spielberg ymmärsi tässä kohtaa venyttää tätä hetkeä draaman keinoin ja hikikarpalot otsalohkoillaan Indiana Jones vihdoin uskalsi ja astui rotkoon, suoraan tyhjän päälle. Ja kas! Jalka osuikin näkymättömään siltaan, joka vei rotkon yli ja Graalin malja löytyi. Tässä on upea vertauskuva sille, mitä joskus mielessäkin riippuu. Näkymättömiä siltoja uskon varassa kulkeville. 

Ihminen ei koskaan voi epäonnistua jos hän ei edes yritä. Turvallinen olo on hieno tila ja useimmalle meistä riittää siellä oleminen ja se on aivan fine! Näin saa jokainen valita universumissamme, joka on vapaa kaikille. Uskoisitko kuitenkaan että ihmiskunta olisi saavuttanut mitään upeimmistaan keksinnöistään tai matkustanut kuuhun saakka, jos näistä innovaatioista vastuussa olevat ihmiset eivät olisi tehneet kuten Indiana Jones ja hypähtäneet uskonsa varassa kohti tuntematonta ja ottaneet suuria riskejä? Olisimme edelleen luolassa katselemassa varjojamme.

Rakkaudella, Riikka.