Hermot menee?

11.05.2018

Hermosto on ihmisen mahtavin järjestelmä. Sen avulla tunnet kosketuksen sekä myös tunteet. Ensimmäinen asia mikä sinulle kehittyy on keskushermosto. Ensin se on vain hermostoputki, mutta siitä se ajatus sitten lähtee, kirjaimellisesti. Ja tästä pienen pienestä hermosolukosta muodostuu aivot ja selkäydin noin 21 päivän jälkeen siitä kun munasolu on hedelmöittynyt. Wau! 

Hermosto on erittäin oleellisessa osassa sinun elimistön hyvinvointia, se käskyttää elimiäsi sekä lihaksiasi. En nyt tässä yhteydessä halua mennä liian syvälle hermoston rakenteeseen, kuvailen vain autonomiseen hermoston toimitaa, eli sympaattisen sekä parasympaattisen.  Juuri sitä järjestelmää, missä sinulla ei ole tietoista käskyvaltaa. Unohdetaan tässä yhteydessä ne Yogi masterit joiden sanotaan olevan mahdollista hidastaa sydämmenlyöntejään tietoisesti.  Tämän autonomisen hermoston normaalitila on olla tasapainossa, jos sinä säikähdät niin sympaattinen hermosto on vastuussa sinun reaktioista, sydämmenlyönnit tiheentyvät ja hengitys käy raskaaksi. Kaikki veri käskytetään lihaksiin, on aika taistella tai juosta karkuun! Selvittyäsi tästä säikähdyksestä, on aika levätä ja antaa parasympaattisen hermoston tehdä vuorostaan työtä. Nykypäivän ihmisellä saattaa olla vähemmän hengenvaaraa, mutta ei se meidän sympaattinen hermosto osaa valita oliko kyseessä nyt facebook-kirppiksellä käyty riita kuka oli sen rätin ensin varannut vai oliko se nyt tiikeri siellä puskassa vai ei. 

Vaikka sanoin aikaisemmin että autonominen hermosto ei ole meidän käskyjen alaisena, valehtelin hieman. Sillä tässä kohtaa mielestäni on hyvä tiedostaa se, että voit silti määritellä sen mitkä asiat voivat aiheuttaa sinulle sympaattisen hermoston reaktion. Toisin sanoen, mistä asioista välität. Katso edellä. Nykyään ihmisen elämä on vähemmän siis aidon hengenvaaran välttämistä ja enemmän psyykkistä ja sosiaalista stressiä, ympäristön aiheuttamaa kuormitusta. Miten koemme havaitsemamme asiat on mahdollista muuttaa tietoisesti! 

Stressi ei missään nimessä kaikki ole pahasta! Normaalitilanne autonomiselle hermostolle siis on se, että parasympaattinen ja sympaattinen hermosto vaihtelee roolejaan, toinen on aktiivinen ja toinen on levossa ja toisinpäin. Silloin vasta kun hermosto on pulassa esimerkiksi stressin kroonistuessa, ollaan pahoinvoinnin ytimessä. Kroppa on niin upea järjestelmä että se tekee kaikkensa saadakseen itsensä homeostaasiin, eli tasapainoon. Jos se ei sinne pääse, keksii se kaikenlaista pientä millä se yrittää säädellä itseään. On sanottu jopa, että kuolema on elimistön keino saada tasapaino, sillä totisen totta siihen loppuu elimistön kärsimys! Soisin lisää varoja ja resursseja, tutkikaa tätä systeemiä enemmän! Selvittäkää tarkemmin, miten sairaudet syntyvät ja miten elimistö niistä spontaanisti parantuu. 

Se miksi tämä aihe pyörii nyt tapetilla päässäni, johtuu siitä kun olen menossa tänään lisätutkittavaksi hermojeni tiimoilta. Yli vuosi sitten olin euroopanmestaruuskisoissa ja loukkaannuin. Olkapääni lähti sijoiltaan ja painui alas, venyttäen olkavarren hermopunosta. Se jätti oikeankäden pikkurillin sekä nimettömän tunnottomaksi, nyt selvitellään kuinka lopullisesti. Pääsen siis keskustelemaan lempiaiheestani, itsestäni ja vielä kiinnostavimmasta asiasta ikinä, hermoistani, kaikenlisäksi oikean neurologin kanssa. Wau! Juhlapäivä siis! Tai jotain... 

Rakkaudella, Riikka