Luonto hoitaa tai luonto korjaa...

05.05.2018

Olipa kerran pieni musta koira. Pieni pentunen, jonka elämä oli ihmeitä ja uusia asioita täynnä. Sitten kaksi viikkoa ennen ensimmäistä syntymäpäivää pieni koira sairastui. Vakavasti. Pieni koira joutui käymään eläinlääkärillä ronklattavana ja tutkittavana kunnes diagnoosi oli valmiina. Pieni koira sai lääkettä joka ei auttanut ja pieni koira oli vain entistä kipeämpi, pienen koiran omistajalla oli kuitenkin näkemys pienen koiran hyvinvoinnista ja hän ei uskonut lääkärin selityksiä ja vaati enemmän pienelle koiralleen. Pieni koira sai solusalpaajat ja vihdoin pieni koira pääsi toipumaan ja lääke sai taudin kuriin. Pieni koira kuitenkin menetti kaikki lihaksensa upesta vartalostaan sekä sairaus myös vei pysyvästi naamasta purulihaksia, pieni koira ei saa niitä koskaan enää takaisin vaan tilalla on sidekudosta. Pieni koira melkein menetti henkensä mutta koska pienen koiran omistaja oli uskalias ja kyseenalaistava, sai pieni koira vielä elää. Pieni koira kasvoi isommaksi koiraksi. Kasvatti suuremmat lihakset sulaneiden tilalle ja sai myös itseluottamusta. Pieni koira eli viisi vuotiaaksi kunnes pieni koira sairastui uudelleen. Pieni koira joutui taas eläinlääkärille. Tällä kertaa eläinlääkäri syytti kuumeesta ja kivuista pienen koiran korvia. Jälleen omistaja ei suostunut kuuntelemaan ja vaati lisää pienelle koiralleen. Pienelle koiralle määrättiin immuunijärjestelmään vaikuttavaa kallista lääkettä ja pienen koiran omistaja oli helpottunut kun pienen koiran elimistö jälleen jaksoi taistella ja lääke selkeästi auttoi. Pieni koira jälleen toipui ja kasvatti lihaksensa uudestaan ja häntä heilui. Pieni koira kuitenkaan ei vieläkään ollut vapaa vaan sairaus sai hänet jälleen, ennen kahdeksanvuotis-syntymäpäivää. Pienen koiran omistajan sydän oli särkymässä, onko pienen koiran elämä enää arvokasta ja laadukasta? Pieni koira meni todella huonoon kuntoon, pahimpaan kuntoon mitä aikaisemmin, pieni koira sulatti yhdessä päivässä lihaksensa ja nosti kovan kovan kuumeen. Pienen koiran omistaja oli varma että pienen koiran aika on tullut. Pienen koiran omistaja ymmärsi jälleen mistä on kyse ja teki päätöksen lääkitsemisen lopettamisesta, tai oikeastaan edes sen aloittamisesta sillä pienen koiran omistaja tietää mitä nämä lääkkeet ovat tehneet pienelle koiralle. Pieni koira lakkasi syömästä, pieni koira ei enää edes halunnut nostaa päätään. Itsepäinen kun pienen koiran omistaja oli, konsultoiden eläinlääkäriä mahdollisuudesta tulla lyhyelläkin varotusajalla nukutettavaksi jos tilanne menee vielä huonommaksi, pienen koiran omistaja paistoi pannulla paksuja pihvejä porsaan kasleria jotta pieni koira saisi edes syötyä. Pieni koira alkoi syömään jälleen. Pieni koira halusi vielä elää. Pieni koira taisteli 3 päivää ja kuume alkoi laskemaan. Pienen koiran häntä alkoi heilumaan ja korvat nousemaan. Pieni koira oli päättänyt ettei ole vielä hänen aika. Pienen koiran omistaja oli hämmästynyt ja kiitollinen, iloinen ja onnellinen. Pienen koiran elimistö korjasi itse itsensä ja toistaiseksi immunipuolustus kuitenkin rauhoittui ja jälleen pieni koira voi alkaa toipumaan. Nyt pienellä koiralla on vielä hetki kanssamme.


Tarinan opetus? Kuuntele itseäsi. Kyseenalaista tarjottu vaihtoehto ja luota omiin fiiliksiisi ja vaikka tässä yhteydessä kyseenalaistaminen ei ollut muuta kun olla hyväksymättä se mitä havaitsin "koiran silmissä" (tätä on vaikea selittää mutta ehkä jos sinulla on ollut lemmikki, tiedät mitä yritän tarkoittaa) ja vaatia muutosta olemassa olevaan. 

Rakkaudella, Riikka