Kotisivujen aika on tullut

27.04.2018

Nostalgiaa, tein kotisivut. Muistan joskus kun aikanaan Angelfiren kotisivut olivat "se juttu" ja jotenkin en malttanut myöskään olla muistelematta Netscape navigatoria ja modeemin hassuja ääniä. Paljon olemme tulleet niistä ajoista. Siinä onkin taatusti yksi voimavaroistani, menneisyys jossa olen saanut asustaa olemalla läsnä ilman älypuhelimia ja jatkuvaa "langoilla" olemista. Tietotulva saa ähkyksi vähemmästäkin. Yksi keino sedillä on siihen. Mene vaikka mökille ja laita se puhelin kiinni. Ymmärrän, eihän sitä millään malttaisi kun entäs jos jotain tapahtuu enkä minä saa kuulla siitä! Tämä on nykyajan yksi ongelmista, pelko siitä että jostain jää paitsi. Pahin mitä voisi sattua, mitä et kuulisi, olisi se että joku on nyt isommin pahoittanut mielensä, ruokakuvia on ladattu ihailtavaksi tai joku iskelmälaulaja olisi sekoillut päihtyneenä milloin missäkin. Onko tosiaan niin, että tätä haluat ja tästä et halua jäädä paitsi?

Ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin hahmottelemaan kotisivuja kasaan. On niin paljon asiaa mitä haluan kertoa ihmisille, haluaisin heidän sukeltavan hetkeksi tietoisuuteeni ja nauttia siitä tyhjentävästä olotilasta, mistä minä nautin päivittäin. Olla vaan ja möllöttää. Vaikka nyt toki on kerrottava, etten juurikaan paikallani pysy, vierivä kivi ei sammaloidu ja sitä rataa... Olen kehittänyt itselleni taidon, jota ystäväni usein hämmästelevät. Kuinka voikaan ihminen pienen hetken olla juuri niin rento, ettei mikään purista? Uskoisin että se on taito, jonka voin opettaa sinulle. 

Tahtoisin pyytää sinua stalkkaamaan ajatuksiani täältä, voi olla että sisältö saattaa antaa sinulle oivalluksen. Vastuu on kuitenkin sinulla, jokainen meistä kantaa omat ristimme tai suomeksi, kivireki on raahattava paitsi ellet halua että autan sinua katkaisemaan nuo rajoittavat ketjut? Harmaan kiven läpi mennään kuuluisalla Sisulla, joka on periksiantamattomuutta sekoitettuna itsepäisyyteen uniikilla Suomalaisella tavalla. Voisin sanoa, että ainakin se jos mikä on syntymälahjani.

Kauas on siis tultu siitä että kotisivujen taustalla soi ärsyttävät tausta jinglet ja nettisivut latautuivat pikselirivi kerrallaan. Myös kauas on tultu niistä ajoista, kun mielikuvaharjottelu oli hippien hapatusta, tiedeyhteisössä on alkanut mielenkiinto herätä esimerkiksi meditoinnin vaikutuksesta aivojen plastisuuteen.

 Sitä universaalia totuuden kieltä on hyvä vaalia, mutta olen sitä mieltä että on olemassa jotain muutakin mitä tieteellä ei vielä olla osattu selittää eikä mitata. Kuten matemaatikot joskus lausekkeissaan pystyvät perusteemaan, että jokin olisi totta vaikkei laskukaavaa voisi laskea täysin, niin tulee meidän ihmiskuntana ottaa askel sinällään tuntemattomaan, että voimme yhdistää tieteen johonkin selittämättömään. Miksi ei voisi kuoria kerman päältä?

Noh, ei sen syvemmälle. Rakkaudella, Riikka.