Suutu jo!

12.06.2018

Tänään on mietityttänyt kovasti asenne. Ne sanoo et asenne ratkasee, mutta mitä kaikkea asenne voikaan ratkaista? On hetkiä jolloin asenne ratkaisee kaiken, ne hetket ovat ennemmin arkisia pieniä asioita joita ei tempperamentti tai luonne ratkaise, vaan hetkessä ratkaisee sinun sisäinen asenteesi, uskallatko hypätä hieman oman itsesi ulkopuolelle vai et.

Koska ihminen on oppivainen eläin, on mahdollista oppia luovuttamaan kaikesta itselleen, antaa periksi. On helppoa luovuttaa mutta on myös yhtä helppoa jatkaa eteenpäin, läpi haasteen. Aina on kaksi vaihtoehtoa, joko olla tekemättä tai tehdä. Harva meistä ymmärtää että nämä kaksi asiaa on samanarvoisia juuri sillä hetkellä kun päätös tehdään. Asennetta usein kuvataankin suhtautumisella johonkin asiaan joko lataamalla se negatiivisin odotuksin tai positiivisin odotuksin, myönteisesti suhtautumalla tai kielteisesti suhtautumalla. Jos maailmaan suhtautuu siten, että se on sinua vastaan, mitä luulet millaisella asenteella voisi sinua kuvata? Entä miten luulet maailman sinua kohtelevan silloin? 

Asenne yleensä myös jakaa meidät menestyjiin ja epäonnistujiin. Se mielentila missä suoriudutaan määrittelee kovasti millaista lopputulosta sopii odotella. Jos tehtävään suhtautuu niin, että siitä vain suoriutuu, silloin todennäköisesti vain suoriutuu tehtävästä rimaa hipoen. Joskus on hyvä vain suhtautuakkin asioihin vain siten että vain suoriutuu niist. Tietenkään kaikkea ei tarvitse tehdä niin että jokainen suoritus on kuin Iisakinkirkkon rakentaminen, mutta joskus tekee hyvää itseään patistaa myös tekemään asioita isommilla odotuksilla jolloin asenne kasvaa väkisinkin. Meissä kaikissa on kuitenkin enemmän potenttiaalia mihin itse uskommekaan eikä tämä voima näy ulospäin, se löytyy sisältä.

Asenteeseen liittyy myös vahvasti itsensä johtaminen. Jos havaitaan että oma sisäinen puhe onkin hieman negatiivissävytteinen on syytä kyseenalaistaa ääni, ja pohtia mistä se kumpuaa. Joskus oma uskomus omista kyvyistä voi olla täysin harhainen, eikä uskomukselle löydy mitään totuuspohjaa ja kertoo vain siitä että kyseessä on opittu uskomus, joka mahdollisesti joskus on ollut tarpeen selviytyäkseen kenties jostakin elämänavaiheesta. Tässä on myös syy miksi kannattaa itseään haastaa, jotta omista ajatuksistaan löytyy ne homehtuneet mallit jotka havaittuaan voidaan murtaa. 

Voit kokeilla miltä tuntuisi ajatus, jos et aina tekisikään jotakin asiaa kuten aina olet tottunut vaan tekisit jonkun pienen sopeutuksen omassa käyttäytymisessä. Sanotaan nyt vaikka että huomenna aamulla peset hampaasi vasemmalla kädellä, alkaen toisesta puolesta hammasrivistöä minne yleensä harjan asetat. Aiheuttaako jo tämä ajatusleikki ahidistusta? Oliko suhtautumisesi tähän asiaan salliva ja myönteinen vai alkoiko korvien välissä kuulua narinaa? Tämä ensimmäinen ajatus, mikä pulpahti mieleesi kuvaa asennettasi. Tämän jälkeen ajatuksia saattaa nousta ja mitä enemmän niitä antaa nousta sen selkeämmäksi alkaa asenteesikin muodostumaan. Tässäkin on hyvä muistaa salliva itsensä hyväksyminen, sillä aivot säästävät aina energiaa ja menevät sinne missä on nopein reitti ja se tapahtuu automaattisesti. Ensimmäinen askel itsensä muuttamiseen on halu muuttua, seuraava askel on havaita omat mallit ja vasta sitten on mahdollisuus astua seuraaviin vaiheisiin...

Tämän kirjotuksen otsakkeesta saadaan hieno aasinsilta siihen että joskus suuttuminen voi olla hyväksi. Kun opitaan uutta, turhaudutaan. Suuttuminen sisältää turhautumisen ja sillä voi hieman ratsastaa jos halutaan kokeilla työntää itseään uuteen paikkaan, uusiin toimintamalleihin, uusiin ajatuksiin. Näin pääsee asennetta kasvattamaan turhautumisen kautta. Tämä polku on haastava ja en suosittele sitä, ellei perusasiat ole kunnossa. Eräässä urheilukilpailussa tapahtunutta esimerkkiä voisi käyttää tässä yhteydessä kuvailemaan mitä saavutettiin pienellä turhautumisella. Kyse oli kaksinkamppailusta, jossa vastustajan käsi lipsahti ottelijaa naamaan, niin että nenään sattui, taisi jopa vertakin tirskahtaa. Tästä kimpaantuneena ottelijan väsymys väistyi ja urheilusuoritukseen löytyi uusi vaihde ja vastustaja nujerrettiin voittamalla ottelu. Ilman tätä suivaantumista ei kyseinen urheilija olisi voittanut ottelua, tämän seurauksena päästiin loppuotteluun, josta napsahti EM-hopea. Parempaa suivaantumista oikeassa hetkessä ei olisi voinut olla. Ja tässäkin oli kyse asenteesta, nenään sattuessa voi joko väistää ja hävitä tai voi suuttua ja voittaa. 


Rakkaudella,

Riikka