Hassu ajatushattu Wapun kunniaksi, vaikka lakkikin löytyisi...

01.05.2018

Oman itsensä epäileminen saattaa olla terveellistä. Lisää tutkimustietoa kyllä tarvittaisiin, jotta voisimme vetää enemmän oletuksia ja johtopäätelmiä. Toki mikään johtopäätelmä tai oletus ei ole totuus, tiedekkin on parhaimillaan vain erittäin hyvä uskomusjärjestelmä jonka perusteet löytyvät tieteentekemisestä ja tutkimustyöstä. Tuntuu usein siltä että tieteentekijät ovat ehdottomia. Vain heidän totuus määrittelee onko asia tieteellistä vai onko se epätieteellistä. Ymmärrän että on hyvä erotella epätiede tieteestä, vaikka monelle yksilölle näiden asioiden erotteleminen omassa ajattelumaailmassaan on haastavaa. Loppujen lopuksi, onko sillä edes merkitystä mihin uskoo jos usko parantaa? Vai parantaako usko kuitenkaan? 

Mitä on tiede tällä hetkellä? Onko se parhaimmillaan vain havainnoimista erilaisten järjestelmien avulla? Ajatellaan vaikka ihmisen käyttäytymiseen liittyvää tutkimuskenttää tässä yhteydessä. Ihmisen käyttäytymistä voidaan tutkia kvalitatiivisten menetelmien mukaan ja kvantitatiivisten menetelmien mukaan. Ehkä lopuksi näiden kerättyjen tietojen, havaintojen ja merkintöjen pohjalta voidaan vetää johtopäätöksiä ja mahdollisesti myös voimme yleistää asiota. Ja tämä on tiedettä. Tai ainakin menetelmät joiden perusteella tehtiin johtopäätelmät oli. 


Kun aloitin oman tutkimusmatkani tuskailin tämän näkövinkkelin laadullisuutta. Jos lähden opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun ihmisen mieltä, saan todennäköisesti vastaani vain yhdenlaisen näkökulman, sen tieteellisen. Ja jos lähden opiskelemaan vain yhtä tieteenalaa, saan vielä suppeemman näkökulman. Tai jos erikoistuisin lisää, vieläkin suppeamman. Tai ainakin näin tuntui. Sen jälkeen kun ymmärsin että oman tien kulkeminen, itseensä kurkistamalla ja omaa vartaloa sekä mieltä koekaniinina käyttämällä saan todennäköisesti parhainta tietoa itselleni. Tutkimalla vähän kaikkea mikä kiinnostaa ja oppimaan asioita erilaisien lähteiden kautta, kriittisesti ajattelemalla, voin löytää jotain arvokasta, josta mahdollisesti voi tulevaisuudessa hyötyä joku muukin, jos valitsee kuunnella ajatuksiani tai ehdotuksiani. Missään nimessä ne eivät perustu mihinkään tieteelliseen, eikä epätieteelliseen. Niiden synty on kokemuspohja ja näkökulma, sekä rankka elämänpolku sekä uteliaan lapsenomainen mieli. Mikään mitä kerron ei missään nimessä ole totuus. Älä siis usko ainakaan minua! Mitään mitä ehdotan tai ajattelen! Usko vain itseesi.

Uskalla siis itse etsiä itsesi, löytää oma tiesi. Horjuta uskoasi välillä, luovuta ideoistasi ja avaa omia ajatuksiasi. Jossain siellä on jotain jonka tunnet olevan tärkeää. Miten sen tunnet ja miten sen löydät, on myöskin sinusta kiinni. Tähän yhteyteen väkisinkin tulee ajatus hengellisyydestä vaikka itse jotenkin ajattelen sen olevan täysin luonnollista. Kuitenkin vain sinä itse olet itsesi kanssa koko sinun elämäsi, mikset nauttisi itsesi seurasta? Olen usein toistanut lausetta, paras vitsi oma vitsi. Ja tässähän se vitsi juuri piileekin. 

Rakkaudella Riikka