Vuoden viimeinen päivä

31.12.2018

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja vuoden viimeiseen päivään kuuluu tiukasti se että tehdään lupauksia ensi vuodeksi ja summataan vuoden kokemukset ja tiivistään ne fiiliksiin. Tavallaan haluaisin kapinoida tätä vastaan ja isosti, koska oma vuosi 2018 on ollut negatiivisin vuosi hetkeen, enkä missään nimessä haluaisi lähteä memory lanelle muistelemaan tätä ja hankkia se massiivinen vitutus pintaan. Ei, en halua sitä, mutta koska se on minun elämää, joudun myös hyväksymään sen juuri sellaisena kun se on. Suosittelen muuten tätä toimenpidettä aina silloin kun eteen tulee sellaista ripulia, mitä ei voi hallita. Hyväksy asiat sellaisena kuin ne ovat. Pääset puolet helpommalla. Jos et tiiä miten, kysy multa miten.

Haluaisin käyttää tässä vanhaa koirankoulutuskikkaa: älä huomioi huonoja ja negatiivisia juttuja vaan palkitse hyvä ja positiivinen. Tällä ohjenuoralla ja filosofialla olen kouluttanut koiria onnistuneesti yhteiskunnan jäseniksi, joten jos sovellan tätä nyt oman tietosuuteni kouluttamiseen? Vitut siis kaikesta paskasta ja negatiivisesta, mitä niillä muutenkaan tekee? Joten siispä siirrän huomioni sinne, minkä haluan lisääntyvän. Positiivisia asioita vuoden aikana on ehdottomasti se kun on tavannut uusia ihmisiä! Kuinkas muutenkaan kuin kiitollisuus siitä etuoikeudesta, että olen tänäkin vuonna löytänyt uusia, ihania, nerokkaita ja inspiroivia ihmisiä, keiden kanssa voi kahlata syvissä vesissä sekä nauraa elämälle. Sen lisäksi että olen etuoikeutettu kun saan tavata uusia ihmisiä, olen myös siunattu elämässäni jo olevilla ihmisillä. Sain kokea ennen joulua sellaisen yllätyksen ympärilläni olevien ystävien toimesta, mikä liikutti minua syvästi alitajuisella tasolla. Heidän järjestämä yllätys sai minun sydämen laajentumaan rakkaudesta ja välityksen määrästä. Lisäksi näiden ihmisten tempaus sai aikaan sen, että en kuollut nälkään jouluna ja saimme kaivatut ja tarvitut talvikengät hankittua miehelle, todellinen joulunihme. Lisäksi heidän yllätys voimisti minussa uskoa siihen että kaikki järjestyy, ihan kaikki. Varsinaisia yksittäisiä positiivisia tapahtumia en voi eritellä, sillä mielestäni yksittäiset kokemukset eivät kuitenkaan luo kokonaisuutta, mutta olihan se nyt yksi vuoden kohokohdista, kun sai huomata että minusta välitetään ja minulla on merkitystä muiden ihmisten maailmoissa, olen koskettanut satoja ihmisiä tarinallani ja kyvylläni kuvata raskasta elämääni sanallisesti.

Olen valitettavasti vuoden aikana myös havainnut ympärillä sen, että monella muullakin ihmisellä on ollut raskas vuosi ja moni on palanut loppuun jaksamisessaan. Jotkut ihmiset ovat jopa kuvitelleet että minä olisin itsekkin masentunut ja loppuun palanut. Koska olen puoskari niin voin erotella diagnosin teille, oikea depressio, joka on vakava ja kansanterveyttä uhkaava sairaus, tarkoittaa suoraan wikipediasta lainaamalla: "Pelkkää masentunutta mielialaa ei luokitella kliiniseksi masennukseksi, vaan potilaalla on esiinnyttävä suurimman osan päivää sekä useimpina päivinä edeltävien kahden viikon aikana joko poikkeuksellisen masentunutta mielialaa, joka ei selity ulkoisilla tekijöillä tai kiinnostuksen taikka mielihyvän katoamista sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää". Tämä potilas ei siis ole kliinisesti masentunut, vaan tilanteensa vuoksi mieliala ei ole kamalan korkealla ja siksi masentaa. Lisäksi koska potilas on häiriintyneen avoin ja puhelias, kertoo potilas tilanteestaan kaikille jotka kuuntelee. Toisin sanoen ulkoiset tekijät ovat vahvasti vaikuttaneet mielialaani mutta ei tilanne (herranen aika) saa minun mielentilaa masennettua. Mieliala ei ole koko mielentila. En ole vastuussa kokemuksista mitä joudun tai saan kokea, vaan ainoastaan olen vastuussa siitä miten niihin kokemuksiin reagoin ja miten ne hoidan oman pääni sisällä. Tunne on se mitä tunnen ja se ei ole koko ajatteluni. Kysy multa miten rakennetaan vahva mieli.

Vuoden aikana olen havainnut että olen normaalia kyvykkäämpi, sitkeämpi, itsenäisempi ja voimakkaampi. Sormi ei mene suuhun. Ei mene, vaikka tukka olisi tulessa. Uskon ettei ole tilannetta, mistä en selviäisi. Mutta uskon kuitenkin että ne jotka ovat välittömässä energiakenttäni vaikutuksessa, ovat osaltaan syyllisiä siihen että en ole vielä täysin toimintakyvytön kasa lihaa. Stressi on todellakin ollut kovaa, sen verran kovaa että (välillä tulessa oleva) tukka on lähtenyt päästä. Ei nyt kokonaan, mutta ihan riittävästi kuitenkin huomaakseen sen. Lisäksi uutena lisänä stressi on tuonut elämääni univaikeudet sekä ruokahaluttomuuden. Stressin fysiologia on uskomaton, sillä sen ultimatum tehtävä on pitää ihminen hengissä, jotta se ihminen jaksaa selvityä häntä uhkaavasta tilanteesta. Vittumaiseksi homma menee silloin kun ei ole aikaa tai mahdollisuuksia palautua ja stressaava tilanne senkun jatkuu. Stressi muuttuu pitkäaikaiseksi. Tänä vuonna olen myös oppinut että jos omaa kehoaan ei kuuntele, järjestää kehosi tavalla tai toisella itsensä sellaiseen tilanteeseen että on pakko kuunnella, tämän opin olen saanut kun olen katsonut useiden henkilöiden menevän kaakkoon ja tämän vuoksi olen tajunnut itse rauhoittua enemmän. Ennen kun konkurssi on päällä, pitää aina ensin järjestellä velat, ohjenuora toimii myös voimavaroihin. Tämän opin siivellä on tullut myös kaikki se tieto hermoston toiminnasta ja erityisesti kuinka parasympaattinen hermostomme toimii, miten sitä manipuloidaan ja tuetaan saavuttaakseen paremmin harmoniaa sekä terveemmän sykevaihtelun. Sanoisin että vuosi 2018 on kasvattanut minusta kokemusasiantuntijan stressin tiimoilta. Kysy multa miten voin auttaa sua kestämään stressaavia tilanteita.

Olen myös alkanut uskomaan enemmän siihen, että elämän tarkoitus on kokea. Antaa tietosuudelle mahdollisuus kokea itsensä vartaloni kautta. Elämän polku on kausaliteettejä täynnä. Valinnat jotka teet, vaikuttavat siihen mitä tulee tapahtumaan. Aina ei ymmärrä miten valitaan, joten joskus joutuu oppimaan tarkemmin, mennä kieli keskellä suuta eteenpäin. Yksi kokemus, ennen muita kokemuksia tältä vuodelta, opetti julmalla tavalla minua siitä miten minun tulisi uskoa intuitiooni eikä rationaaliseen mieleeni. Intuitiivinen tieto sisältää paljon enemmän tietoa kuin mitä etuotsalohkoni osaa edes käsitellä. Intuition voima on suuri, hämmentävä ja oikea ja luulen että ilman tätä kokemusta en olisi herännyt intuitioni voimaan, joten vaikka tämä kokemus oli julma, oli se tarpeen. Luokittelen sen siksi positiiviseen kokemukseen, sillä se opetti minua uskomaan itseeni ja intuitiooni, vaikka tapa oppia olikin karvas. Joskus pitää mennä perse edellä puuhun. Oppimista tapahtuu usealla eri tavalla. Tästä kokemuksesta löytyi myös selkeys, nyt näen tarkemmin kuka seisoo takanani ja uskoo minuun, ja vaikka tämä loppuvuoteen painottunut kokemus lisäsi väsymystäni entisestään siitä aiheutuvan stressin vuoksi, avasi se väkisinkin silmääni lisää. Et todellakaan tarvitse silmiä nähdäksesi asioita. Kysy multa miten intuition ääni löytyy.

No, vuosi tosiaan on nyt vihdoin loppumassa. Ja viime vuonna muistan että yksi lupauksistani tälle vuodelle oli kässäröidä ja esittää stand up esitys. Se lupaus on vielä tekemättä, toki vuorokaudessa on myös vielä tunteja jäljellä... Ensi vuodeksi lupauksia? Sen lisäksi että annoin itselleni joululahjaksi tänä vuonna alkoholittoman vuoden 2019, voisin luvata olla vieläkin enemmän hereillä, läsnä sekä herkillä. Se konkreettinen teko, minkä voisin toteuttaa on tarinamme kirjoittaminen paperille kaikkine koukeroineen muiden ihmisten luettavaksi. Niin joo ja tietenkin ne peruslupaukset: syö vähemmän sokeria, liiku enemmän, valitse terveellisemmin ja tee ympäristötekoja. Yksi ympäristötekoni on muuten nostaa ihmisten tietosuutta muovin aiheuttamasta tilanteesta kestokassien varjolla. Loin instagram tilin kestokassi, jonka keskiössä on valokuvata erilaisia olemassa olevia kestokasseja ja samanaikaisesti pakottaa ihminen ajattelemaan hetkeksi muovisaastetta, ihan vaan koska itse olen pahin muovikassien ostelija ja koska en ikinä muista ottaa sitä kestokassia mukaan, vaikka omistan melko kattavan kokoelman niitä, niin tällä jutulla saan ohjelmoitua itseäni paremmin muistamaan kauppaan lähtiessäni ottamaan sen kestokassin messiin ja tekemään parempia valintoja planeetan hyväksi. Sillä olemmehan vain ja ainoastaan vieraana täällä ja kaikki mikä ympärillämme on, on peräisin maasta.  Anyway, vuosi 2019 on vaihtumassa, otan sen vastaan, se mitä tapahtuu, tapahtuu. Rakastakaa ihmiset toisianne enemmän, tehkää useammat valinnat rakkauden pohjalta ja kantilta katsottuna, uskokaa itseenne ensin, piirittäkään itsenne inspiroivilla ja hienoilla ihmisillä, huomioikaa vain asiat jotka haluatte lisääntyvän elämässänne ja pliis ihmiset, kurottakaa kohti toisianne jos tuntuu pahalta, sillä loppujen lopuksi olemme kaikki vain ihmisiä ja yhtä ja samaa heimoa. Älkää antako maailmanne olla paha.


Rakkaudella,

Riikka