Lokikirja

Alla olevat kirjoitukset ovat vain omia ajatuksiani milloin mistäkin, sellaisenaan kirjoitettuna, energisiä pikku maistiaisia tästä hetkestä. 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja vuoden viimeiseen päivään kuuluu tiukasti se että tehdään lupauksia ensi vuodeksi ja summataan vuoden kokemukset ja tiivistään ne fiiliksiin. Tavallaan haluaisin kapinoida tätä vastaan ja isosti, koska oma vuosi 2018 on ollut negatiivisin vuosi hetkeen, enkä missään nimessä haluaisi lähteä memory lanelle...

Siinä se tärkein, vittu ku vituttaa. Saatanan pimeys ja muu, ihan ku säkissä asuisi. Käpyrauhasparka, joutuu taas tsemppaamaan, juuri kun tottui vallitsevaan, matto vedetään alta ja taas on aika tsempata ja tottua. Ja paskan vitut, jos masentaa ni sitten masentaa. Aijon kunnoittaa masennustani ja oikeen mässäillä sillä. Älä jatka lukemista yhtään...

Uutiset ja media tursuu jatkuvalla syötöllä tietota siitä kuinka me suomalaiset ollaan niin pirun uupuneita ja masennutaan niin helposti. Katsoin tilastoja ja hämmennyin itse hieman, noin 1,5 miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä, vuonna 2017 ainakin. Tämä luku oli lääkkeitä valmistavan Orionin oma luku sille mitä heidän varastosta on myyty...

Oivalsin että oppiakseen täytyisikin keskittyä onnistumisen sijaan epäonnistumaan. Ja mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman useasti ja mahdollisimman monella eri tavalla, jotta oppimisprosessi olisi jatkuvaa. Sanovat että kehityksen tappaa tyytyväisyys, tätäkö he tarkoittivat? Että tyytyväisyys on oppimisen vihollinen. Että oppiminen päättyy...

Tiesitkö että internetin käyttö jättää jälkeensä jäätävän suuren hiilijalanjäljen? Lisäksi älylaitteiden valmistamisen hiilijalanjälki on älytön. Tulisiko mieleen että sun oma instagram tili aiheuttaa vastaavaa ilmastokuormaa kun lentomatkustaminen? Kuulostaa aika päräyttävältä ja jopa pelottavalta. Lisäksi ironista että kirjoitan tätä tänne,...

Rituaalin yhteydessä poltettavat yrtit ja muut suitsukkeet ovat kiinnostaneet minua pimenevän syksyn edetessä koska perus hyggeily tulee aina syksyn myötä, villasukat jalkaan ja teekuppi käteen ei ole kyllä sinällään minulla toimiva juttu vaan kaipaan ennemmin uusia ajatuksia ja tuulahduksia. Rituaalinen puhdistuminen ei ole mitenkään erikoisen...

Jos pitäisi nyt muokata tietokoneohjelma, joka kuvastaisi maailman menoa, tekisin sinne erikseen vanhan kunnon nousussa ja laskussa listat arvojen ja moraalikäsityksien alle. Maailmankuva tällä hetkellä tuntuu huonon scifileffan ennen-maailmanloppua-skenaariolta ja leffassa mässäiltäisiin sillä mikä ihmisen ajoi tuhoon. Tai sitten ei, mutta siltä...

Heinäkuu on yllättänyt monella eri tavalla. On ollut kunnon aito intiaanikesä ja yöt ovat olleet nihkeitä ja ahdistavia. Lisäksi olen kärsinyt ennätyskuivasta lompakosta, sateista puhumattakaan.

Kuu kokee täydellellisen pimennyksen perjantai yönä. Pimennystä pääsee seuraamaan eteläisessä suomessa paraatipaikalta. Kyseessä on vuosisadan pisin pimennys, joten todellakin koen eläväni etuoikeutettua aikaa. Olen istuttanut itselleni kuunpimennysstudion parvekkeelleni, sillä näkymäni pimennykseen ei voisi olla täydellisempi, parvekkeeni suunta...

Miksi olemme "demonisoineet" sanat itserakkaus ja omahyväisyys? Miksi olemme liittäneet näihin sanoihin sisältöä, joka on negatiivista? Itserakkaus on kuitenkin ehkä tärkein oivallus siinä, että oppii ja pystyy rakastamaan muita, ja omahyväisyys on tärkeä piirre itseluottamuksen sisällä. Missä siis kulkee raja sille kun itserakkaus ja omahyväisyys...